On täällä taas jotain vähän neulottu, mutta esiteltävää on perin vähän. Sori. Mutta kun.. No, tiedättehän te ne syytkin. Uutena syynä otan mukaan kimppaan sen, että en millään viitsi kuvata esimerkiksi parisuhteelle neulomaani mustaa Lanett-pipoa. Kai nyt kaikki osaavat kuvitella, miltä tavallinen joustinneulepipo näyttää? En siis kuvaa.
Enkä myöskään lisää erikseen kuvaa siitä hiirestä, jonka arvontapaketissa lähetin Iiris-kissalle tai niistä kämmekkäistä ja koristeneulahässäkästä, jonka toisessa arvontapaketissa lähetin Judiunille. Menkää linkeistä itse kurkkimaan, jos sattuu kiinnostusta olemaan. Ei niissä sen kummempaa ole. Keksin vain vähän värikoodata noita palkintopaketteja ja ajatus lähti rönsyilemään, joten päädyin lopulta sitten arvonnan jo suoritettuani väköstämään kasaan nuo pikkuasiat, joita sinne kuoriin tälläsin. Kämmekkäistä tuli kyllä omasta mielestänikin herkullisen väriset, melkein teki mieli itse pitää. Lankoina niissä on jotain Alpakkaa (olisiko ollut Sandnesin..?) ja Lanettia. Iiriksen hiiri on samanlainen kuin meidän Ellin ja sisään piilotin siihenkin pikkuisen kissanminttua. Täkäläinen hiiri on jo kadonnut, joten taidan päästä tänään taas virkkauspuuhiin. Onneksi hahtuvakiekkojen jämiä on melkein ongelmaksi asti.
Ja sitten taas jotain ihan karseaa.
Miksei kukaan lataa mun päähän tietoa siitä, miten mun kamerani oletettu itselaukaisija toimii? Tai liekö siitäkään apua sitten...
Voi jestas sentään, ei tässä taas muuta voi sanoa! Tuon parempaa kuvaa en sliparista saanut, mutta kai tuostakin jotain käsitystä saa. Ihan perussettiä ja oikein kiva neule. Olen jo käyttänytkin moneen kertaan. Lanka oli jotain aikaa sitten Tallinnasta hamstrattua Merinosekoitetta (New Master BBB, 82 % merinoa, 18 % akryylia) ja puikot oli neloset. 400 g tätäkin sain tuhottua.
Nyt tekeillä on jotain ihan muuta:
Pino harmaita nykerryksiä.
Tuosta läjästä olen suunnitellut tekeväni korin Ellin leluja varten. Tuhoan siihen melkein kaikki jäljellä olevat harmaat Huopaset (jotka ostin jokunen vuosi sitten halvalla jostain ja olen näihin päiviin asti pyöritellyt lankakaapin tukkeena) ja koottuani tuokkosen aikeena on viskata se pesukoneeseen. Voi olla, että seuraavan postauksen aiheena on siis se, miksi ei kannata pesukonehuovuttaa.
Onneksi on sentään apua tässäkin hommassa!
Elli on ihana.
En usko Iiriksen järsimisvimman johtuvan kissanmintusta, sillä se tuntuu olevan immuuni sille. Ei mitään reaktiota, jos lelu ei ole muuten mieluinen. Villasta se kyllä tykkää kovasti, työntää nenänsä kokonaan vyyhtiin ja nuuskuttaa, jos on oikein ihana yksilö sen mielestä.
Hmm, ehkäpä se on sitten pelkkä villa. Valitsin kyllä hahtuvanöttösen, joka erityisen paljon mielestäni lemahti lampaalle, joten ihan mahdollista. Ellikään ei ainakaan vielä ymmärrä kissanmintun ihanuutta. Laitoimme sille raapimis-/kiipeilypuuhun sitä ja se lähinnä tuijotti meitä kuin vähäjärkisiä eikä ole ollut raapimispaikastaan yhtään kiinnostunut. Jotkut kissathan rupeavat vasta vanhempina kiinnostumaan kissanmintusta, mutta on tosiaan paljon niitäkin, joita se ei kiinnosta koskaan. Onneksi on kuitenkin vielä tämä salainen ase, villa
Ihana apulainen!